Kuukausi pakettiin ja rusetti päälle

Olen kirjoittanut nyt tätä viimeistä blogitekstiä kohta viikon ja aloittanut alusta liian monta kertaa. Halusin selventää sitä mitä olen kuukauden aikana saanut tehdä, mitä olen oppinut ja mitä uutta ja erilaista olen matkallani nähnyt... Olen loputtoman utelias ja seikkailunhaluinen tapaus ja tämä kuukausi osoitti mulle hyvin kyllä sen, ettei aina todellakaan tarvitse lähteä kauas saadakseen kokemuksia jotka vaikuttavat syvästi ja heittävät ajatukset ihan uusille urille. Matkani oli mahtava, avasi silmäni monella tapaa, antoi uutta intoa ja ideoita ja toisaalta nosti arvoonsa monia "kotoisia" tapoja ja käytäntöjä, en mä tiedä  mitä enempää olisin voinut toivoa?! :)

Tuntuu mahdottomalta sanallisesti kertoa kaikkea oleellista ja hiukan sen sivustakin, joten lataan nyt tähän täyslaidallisen kuvamateriaalia pienin kommentein. Töitä muiden ja mun tekeminä, pakkaustapaa ja niin edes päin.... kaikenlaista matkan varrelta.

Kärsästä saparoon, vai kuinka sitä suomeksi kutsutaan?! Koululla oli talven teemana ollut materiaalin mahdollisimman täysivaltainen hyödyntäminen ja opiskelijat olivat teemasta aivan aiheestakin innoissaan... sienen peittämistä pätkityillä kukanvarsilla tai leikkotulppaaneista jääneillä sipuleilla, kokonaisten sipulikukkien hyödyntämistä, kierätystä ja uudelleenkäyttöä. Samaa ajatusmaailmaa näin ilokseni myös kaupalla, käytetty ei automaattisesti ollut roskaa ja ajatus päti niin elävään kuin elottomaankin materiaaliin. Lisää tätä meille :)
Suunnitelmallisuutta, suunnitelmallisuutta! Koulussa oppilaat aloittivat aina kaikkien annettujen tehtävien toteuttamisen tarttumalla kynään ja paperiin...

 

 Ruotsalaista kukkapakettia ei kuristeta hirttosilmukalla, ei ainakaan Himmelstalund gymnasietissa eikä Floristkompanietissa. Kolmikerroksisen paperin sisäpuoli on vahattu kosteudenkestäväksi; leikkokukat sumutettiin ennen pakkausta ja paketti piti kosteuden. Keskimmäinen kerros puolestaan teki sanomalehden tarpeettomaksi. Kovilla pakkasilla sitten hieman lisäsuojaa. Kaunis paketti KYLMÄSSÄ POHJOLASSA ei siis ole mahdottomuus... vaan tahtokysymys ;)

Valmiisiin kimppuihin laitettiin aina kääreet. Sellofaanin lisänä käytettiin useimmiten ruskeaa vahapaperia, mutta kääreissä käytettiin myös esimerkiksi vanhojen kirjojen ja nuottivihkojen sivuja. Kirjansivuilla ja nuoteilla käärittiin peittoon myös ruukkukasvien ruukkuja. Nättiä sanon minä!

 

 Kääreen merkityksen ymmärtänee kun katselee valmiskimppua kääreettä. Paketti todella oli puoli kimppua... Sidoskohta oli kimpuissa usein hyvinkin alhaalla, varret pyrittiin säilyttämään (matalat kimput olisivat meikäläisittäin olleet vähintään puolikorkeita), kukat aseteltiin melko samalle tasolle kimpussa ja vihreitä käytettiin hyvin vähän. Kukkien valinnan suhteen oltiin melko huolettomia, valinta kävi kuin lapsilla irtokarkkihyllyllä. Lopputulos oli yleensä sellainen ketokimpun omainen, vapaa ja huoleton :) Oman ajatuksen venyttäminen sen suhteen mitä on hieno tai hyvä tai hyväksyttävä kimppu oli mulle ehkä koko matkan korkein aita ylitettäväksi. Kauan ne kaikki näytti vaan ja aivan kukikkailta saunavihdoilta....

  Ruotsissa surukukat viedään paikoilleen kirkkoon jo ennen hautajaisten alkua, käytännössä aina lähettipalveluiden toimesta. Nämä korkeat versiot olivatkin todella epävakaita kannettavia! Seppeleitä käytetään myös paljon. Ruotsalaisessa seppeleessä vain valitettavan usein itse seppele lähes peittyy kukituksen alle...  ja tavallisesti nauha vielä laitetaan ikäänkuin roikkumaan seppeleen alalaidasta. Kuvan mustanauhainen seppele on ruotsalaisessa seppelekulttuurissa niukasti ja melko pienellä ryhmällä kukitetun seppeltyypin edustaja. Ympärikukitetut seppeleet ovat Johanin käsialaa ja muut työt itseasiassa yhden suomalaisen harjoittelijan tekeleitä ;) Oli ilo päästä treenaamaan paikallista surusidontaa niinkin paljon.

 

Floristkompaniet toimittaa viikkokukkia monille asiakkailleen lähiympäristössä, mukana on niin liikkeitä, toimistoja kuin hotellejakin. Suurimmalle osalle asiakkaista kukat lähtevät matkaan maljakon kera. Asiakkaalle toimitetaan siis maanantaina esillelaittovalmis paketti ja samalla korjataan aiemman viikon maljakko kukkineen pois. Käytännössä aina viikkokukat asetellaan vapaasti veteen ja hyvin paljon käytetään erilaisia risuja ja oksia tukena (koivua, mustikkaa, norjanangervoa, kirsikkaa, onnenpensasta, magnoliaa...) Myös niille asiakkaille jotka eivät maljakkoa tarvinneet kasattiin yleensä puntti ilman sidoksia joka kiedottiin silkkipaperiin. Vanhat kukat palautuivat kaupalle seuraavan viikon alussa ja osa päätyi uusiokäyttöön; oksat ja risut, viburnumit ja ornithogalumit saatettiin hyvin käyttää tulevissa viikon töissä. Tässä nousi taas esiin tuo ajatus siitä että kerran käytetty ei aina ole vanhaa....

Rakenteiden tekemisestä ja muodon hallintaa harjoittavista tehtävistä tuntui muodostuvan teema mun jaksolle kaupalla. Iso sydän siitä kaupan väelle! Toki tein esimerkiksi valmiskimppuja ja surusidontaa, mutta ison osan ajasta sain tehdä tuottamattomia, aikalailla suuriakin projekteja, sellaisia joita ei varmaankaan kovin usein harjoittelija pääse toteuttamaan harjoittelupaikoissaan, töitä jotka usein päätyivät kauppaan osaksi esillepanoa tai somistusta. Monet olivat näennäisesti aika yksinkertaisia tehtävänantoja; paperille piirretyn muodon toteuttamista niin kuivista hortensioista että katse sai ne varisemaan tomuna lattialle... katosta roikkumaan viritetyn kranssin kukitusta... Lolan näyttelytyön rakenteen uudelleenkukittamista... morsiuskruunun rakentamista... Johanin näyttelytyön rakenteiden kasaamista... ruusupalloja... useammin kuin kerran seisoin keskeneräisen työn äärellä ja mietin että tässä tämä kompa ja työn opetus siis oli. Näitä tehdessä sain parhaat vinkit, opit, ahaaelämykset ja opettavaisimmat keskustelut ja arvioinnit taitavien kanssa :)

 OLI SE VAAN NIIN JÄRJETTÖMÄN HYVÄ KOKEMUS <3