Kauas ei aina ole pitkä matka

Alunperin suunnitelmissani oli lähteä kansainväliseen työharjoitteluun Belgiaan yhdessä koulutoverini kanssa. Tämän suunnitelman kariutuesa päädyin lopulta "vanhaan ja tuttuun" Ruotsiin. Lähinnä paikanvalinnan ratkaisi mahdollisuus pakottaa itseni tilanteeseen jossa joudun kehittämään piileviä ruotsin kielen kykyjäni, turkulaisena niille olisi oikeasti käyttöä! Lisäksi tiesin että tulisin todella nauttimaan ajastani kaupungissa, josta on (kiitos siellä asuvien ystävieni suosiollisen avustuksen) tullut yksi suurimmista suosikeistani... voin suositella kaikille kaupunkilomaa harkitseville, varsinkin kesäaikaan! Hieman ennen matkan alkua mieleen hiipi kuitenkin pieni epäilys; olisiko sittenkin pitänyt lähteä jonnekin kauemmas?! Jotta näkisi vähän enemmän.

MITÄ VIELÄ!

Ensimmäinen viikko harjoittelupaikassa osoitti tuon epäilyksen aivan naurettavaksi. Olo on välillä ollut kuin Marsiin matkanneella. Ihmeellistä, kiinnostavaa, outoa, epäilyttävää ja innostavaa suloisena sekamelskana. Perustutkinto-opiskelijana olen viimeiset puolitoista vuotta keskittynyt otsa rypyssä perusasioiden opiskeluun ja "oikeiden" tekniikoiden ja "oikeanlaisen" tyylikielen pilkuntarkkaan toteuttamiseen ja hallitsemiseen.Välillä niin tiukasti, että joinakin päivinä koko floristiikka on tuntunut vain todella kapea-alaiselta, pikkutarkalta ja rajoittuneelta puuhastelulta. Vaikka olen koko ajan tiennyt että kaikella tekemisellä on hyvät syyt taustalla ja selvä suunta eteenpäin, on keskittyminen ottanut välillä koville; ei vain malttaisi odottaa sitä hetkeä että osaisi niin hyvin että voisi venytellä rajoja edes hiukan!

Nyt olen päässyt soveltamaan, joutunut heittämään hetkeksi nurkkaan tavat ja tottumukset, saanut katsoa kukkakaupan arkea uusin silmin ja joutunut myös haastamaan itseni. Täytyy sanoa että on ollut tähän mennessä kaikenkaikkiaan piristävä joskin myös uuvuttava kokemus. Östermalmin ihme ei ole lopulta mikään ihme lainkaan.... vaikka varmasti arvostuksensa ansainnut. Henki kaupalla on kuitenkin todella rento ja mukava, täällä tehdään töitä täydellä sydämellä tekemisen ilosta eikä kehujen vuoksi. Jos nämä ihmiset tietävätkin olevansa hyviä alallaan, on heillä tärkeämpkin tekemistä kuin paukutella henkseleitään kaiken päivää :) Harjoittelijakin saa tehtäviä monipuolisesti ja oppia saa haalia nimenomaaan kokemusten ja tekemisen kautta.

Arki Tukholamlaisessa "huippu"-kukkakaupassa on siis hyvin tavallista, asiakkaita tulee ja menee, tilauksia tulee ja menee, kasveja tulee ja menee ja siinä välissä niistä pidetään huolta... ehkäpä kaupan sijainnista ja asiakaskunnasta johtuen kasvivalikoimaan vain kuuluu jotain hiukan "spesiaalia" ja harjoittelijaparka saa ottaa hieman lisäpaineita siitä, että tekemänsä asetelmat menevät kuulemma jonkun silmäätekevän juhlapöytään ;)

Floristkompaniet, Tukholma

Saanko esitellä teille Floristkompaniet- kaupan Tukholmasta? Kauppa on juuri käynyt läpi täydellisen remontin ja  muodonmuutoksen. Vielä muutama viikko sitten se oli Interflora fresh-konseptin mukainen: valkoista kaakelia, kirkasta punaista... sellaista "raikasta". Kauppaa pyörittävät Johan ja Malin halusivat kuitenkin uutta ilmettä ja enemmän omaa persoonaansa esille ja luopuivat konseptista. Tilalla on nyt tummaa vihreää ja kultaa, tummaksi lakattua puulattiaa ja kirpputoreilta, varastoista sekä huutokaupoista hankittuja vanhoja kalusteita. Kauppa on ihana! Se ei ole tilana kovinkaan suuri mutta aina kun kuvittelee nähneensä kaiken löytääkin taas jonkin uuden aarteen...

Hei hei Himmelstalund!

Ensimmäinen viikko takana ja kolme enää jäljellä... Viikko koululla oli huippuhyvä kokemus ja opetti paljon. Uusia ideoita tuli roppakaupalla ja toisaalta viikko antoi paljon perspektiiviä omaan koulunkäyntiin. Uskallan olla sitä mieltä, että se tietotaidon määrä joka takataskussa meidät koulusta "vain" puutarhureina maailmalle tönäistään on älyttömän hyvä! 

Ruotsissa puhutaan floristikoulutuksesta oikeastaan samassa yhteydessä kuin meillä peruskoulutuksesta. Nuorisoasteen opiskelijat opiskelevat kolme vuotta ja aikuisopiskelija vuoden, jonka jälkeen suoritetaan yrkesbeviset, eräänlainen loppukoe. Opiskeluihin kuuluu viiden viikon työharjoittelu. Kun yrkesbeviset on suoritettu voi hakeutua floristiharjoittelijaksi töihin alan yritykseen ja 3000 työtunnin jälkeen voi suorittaa kisällinkokeen (olettaisin että tämä vastaa sitten jotakuinkin suomalaista floristintutkintoa?!) Täällä siis oikeastaan opiskellaan ensin ja lähdetään sitten yrityksiin harjottelijoiksi, kun meillä taas opiskellaan ja harjoitellaan samaan aikaan...

Eilinen aamupäivä kului leppoisasti nuorisoryhmän kanssa ystävänpäiväkoristeita suunnitellessa ja tiistaina tehtyjä asetelmia analysoidessa. Jokainen sai ensin itse esitellä työnsä jonka jälkeen keskusteltiin niistä yhdessä: missä onnistui, mikä oli vaikeaa, mitä vielä voisi työlle tehdä tai kuinka sitä kehittää... Opettaja Ulrika päätti laittaa mut kunnolla töihin ja kyseli jokaisen työn kohdalla mitä mieltä työstä olen ja aina kun keskusteltiin ongelmasta tai parannusmahdollisuuksista vaati multa mielipidettä; tulipa analysointiharjoitusta! Sanat uhkasivat tältä opiskelijalta loppua kesken! En siis tarkoita että olisi kehuja tarvinnut keksimällä keksiä... mutta eihän koko ajan voi sanoa, että tosi kiva ja oikein kaunis?

Iltapäivällä pääsin ihailemaan koulun eläintaloja! Himmeltsalundgymnasietissa koulutetaan siis myös eläintenhoitajia ja pari opiskelijaa järjestivät mulle ikioman opastetun kierroksen. Käärmeitä, sammakoita, kilpikonnia, akvaarioita, lintuja, kaikenmaailman jyrsijöitä, koiria, minipossuja, laamoja ja vaikka mitä... Näiden opiskelijoiden into tulevaa alaansa kohtaan oli aivan mahtavaa; kaikesta näki ja kuuli että kunnioitus eläimiä kohtaan oli valtava. Kaikilla eläimillä oli nimet ja useamman kohdalla sain tarkat luonnekuvaukset :) Bengt (boakäärme) ei kuulemma arvosta yhtään sitä että sen nurkille tullaan siivoamaan, ettäs tiedätte!

Tänään kävin koululla sen verran kääntymässä, että pidin pienen esitelmäntapaisen omasta opiskelustani (mitä, missä, miksi) samoille ryhmille joiden kanssa olin aiemmin viikolla jo muutenkin aikaa viettänyt. Koulu ja tapa opiskella herätti mielenkiintoa ja keskustelua ihan mukavasti! Ihmiset koululla, sekä opettajat että oppilaat, ovat koko viikon olleet uskomattoman mukavia ja ystävällisiä, olen todella saanut tuntea olevani tervetullut! Ylipäätään ruotsalaisessa koulussa kaikki tuntuu kokoajan olevan jättefint ja uskomattoman upeaa, mutta tästä piirteestä ruotsalaisessa kulttuurissa olinkin kuullut jo etukäteen jotain huhua ;)  

Nyt on kaupunki vaihtunut Tukholmaan ja edessä on kolmen viikon työharjoittelu. Kehujen määrä tulevasta harjoittelupaikastani on ollut valtaisa; opettajat ovat ylistäneet kauppaa ja aivan ihmeellistä Johania ja oppilaiden osalta ovat reaktiot olleet "ooohhhh, olen kateellinen" -osastoa. Maanantaina pääsen sitten itse arvioimaan tämän Östermalmin ihmeen... Olen innoissani! :D 
Sitä ennen kuitenkin rentouttava viikonloppu ihanan perhe Holmin kanssa <3

Tack och adjö!
-Minna

"Ja, men man får ju fuska lite då och då!"

Svea-mamma oli ilmeisesti päättänyt laittaa parastaan jotta kuukauteni vieraalla maalla lähtisi mahdollisimman hyvin käyntiin; saapuessani Norrköpingiin aurinko paistoi LÄMMITTÄEN kirkkaalta taivaalta, lämpötila oli noin +5, linnuilla oli konsertti menossa ja räystäät tippuivat. Kevät! Lisäksi vastaanottokomiteani, kouluttajat Ulrika ja Malin, olivat niin mahtavia ja huolettomia pakkauksia että viidessä minuutissa minulla oli jo kotoisa olo ja aivan älyttömän hyvä ja iloinen fiilis. Odotukset mukavasta harjoittelujaksosta

ovat siis korkealla!

 

Norrköpingin suhteen sydän suli jo matkalla majapaikkaani (tosin alkaa olemaan se tunne että mun sydän on hiukan helppo vieraiden kaupunkien osalta... aina olen onnesta umpisolmussa kun on uutta nähtävää) joka sijaitsee vanhalla tehdasalueella. Norrköpinghän on vanha teollisuuskaupunki Motalan virran rannalla (ja vähän keskellä virtaakin) ja kaupunki on rakentunut tehtaiden ympärille. Kutomo- ja tekstiiliteollisuus ovat olleet aikoinaan kaupungin kasvun perusta ja kantava voima. Kutomoteollisuudelle kävi miten kävi ja jäljelle jäi kuulemma likainen, surullinen ja masentava kaupunki jonka keskustassa tyhjilleen jääneet valtavat tehdasrakennukset olisi moni halunnut huonojen muistojen vuoksi purkaa pois. Tulevaisuuten tähyilevät ideanikkarit onneksi saivat tahtonsa läpi ja nykyään Industriomrodet kätkee sisäänsä toimistoja, kouluja, yliopiston, museoita, ravintoloita ja mukavaakin mukavampia hostelleja. Surullinen ja masentunut ovat kaukana kaupungin nykyisestä hengestä; täällähän roikkuu kattokruunuja kaduilla, juhlavaa! Tänne tahdon ehdottomasti tulla kesällä uudestaan, matkaa Tukholmasta on kuitenkin vain kivenheiton verran... Niin ja silloin pääsisi Kolmårdeniinkin, senhän takia täällä turistit kuitenkin pääasiassa käyvät.

 

Maanantai kului koulun alueeseen ja tulevan viikon aikatauluihin tutustuessa, mutta eilen ja tänään olen hypännyt reippaan koululaisen rooliin ja osallistunut opetukseen muiden oppilaiden mukana. Ensimmäisenä pisti silmään koulun floristiikan talossa siisteys! Kaikki tavarat paikoillaan kaapeissa, ja oikeasti kaapeissa niin siististi etteivät tule syliin ovia avatessa!!! Kanssaopiskelijoillani ehkä hiukan aavistusta miksi tämän katson mainitsemisen arvoiseksi ;)

 

Eilen sain tehdä päivän töitä nuorisoasteen keväällä valmistuvan ryhmän kanssa ja tänään osallistuin aikuisryhmän tunneille. Olin kuvitellut että opiskelutyyli Suomessa ja Ruotsissa olisi samanlainen, mutta yllätyksekseni ne poikkeavatkin aika paljon toisistaan. Voin näistä eroista (ja muutenkin floristiikkaan liittyvistä) tarkemmin jossakin vaiheessa tarinoida, nyt ei jaksa :) Mutta niitä siis on, paljon! Tuo "Ja, men man får ju fuska lite då och då!" opettajan suusta kuultuna oli eräs näistä yllättävistä eroista.

 

Eilen aiheenamme oli asetelma ja töiden lähtökohtana oli tarkastella suuntaa, liikettä ja rytmiä. Lisäksi töissä tuli käyttää paljon oksia. Tytöt antoivat kiltisti kuvata luomuksiaan jotta saan niistä kuvia tähän laitettua, allekirjoittaneenkin tekele joukosta löytyy...

Tänään puolestaan oli vuorossa leikkiä väreillä, kimppujen muodossa. Opettaja antoi tehtäväksi sitoa kimppuja väreillä leikitellen, erilaisia väriharmonioita, kontrasteja ym. hakien. Tämän päivän jäkeen odotan entistä suuremmalla mielenkiinnolla harjoittelujaksoani Tukholmassa nähdäkseni onko ruotsalainen tyyli sitoa kimppuja tosiaan niin erilainen kuin kotoinen tyylimme; nämähän ei käyttäneet vihreitä käytännössä lainkaan?! Molempina päivinä olen huomannut, että töiden arvioinneissa ja jälkipuinneissa keskitytään vain annetun aiheen ympärille, ei siis tarkastella tekniikkaa, sidoksia, imupintoja tai vastaavaa... Oli hauska, mutta samalla hämmentävä kokemus täytyy myöntää! Hämmentävää oli myös kuulla että floristiikan aikuiskoulutus kestää täällä yhden vuoden! Siis ilman aiempaa alan koulutusta, huh!

 

Huomenna jatkuu taas opiskelu ja kielikylpy! Uskomatonta kuinka paljon helpompaa on käyttää vierasta kieltä kun ympärillä on tuntemattomia. Olen kerännyt kasaan kaiken pahan tahtoni ja räpeltänyt menemään mahdollisimman paljon ruotsin kielellä, vaikka sen täytyy välillä olla aika hulvattoman kuuloista :) Huomenna pääsen myös vierailulle koulun eläintaloihin, täällä on kuulemma vähän laajempi valikoima otuksia... käärmeitä ja laamoja ja kaikkea kivaa!

 

Kuullaan!

 

Minna A. 4pta12kk

Norrköping, Sverige